Ei niin etteikö esitys olisi temmannut mukaansa, mutta hetki oli penkillä aikaa miettiä mennyttä koulutusta ja sen yhtymäkohtia kyseiseen balettiin. En nimittäin ole koskaan aiemmin käynyt katsomassa kokonaista balettiesitystä, ja jos uskallan myöntää, niin ihan hirveitä en osannut odottaa. Ei, en mitenkään menemistä vastustellut vaan asenne ehkä oli, että katsomaan mitä tuleman pitää.
On aika mukava nähdä, kun höyry- ja lauhdekoulutukseemme eri puolelta Suomea tulevat asiakkaamme saapuvat ensimmäistä kertaa sisään ovesta silmin nähden pieni epäilys silmissä. ”Täällä sitten pitäisi seuraavat kolme päivää kuluttaa… Huoh.”
Mutta aina he tuntuvat yllättyvän. Ja niin yllätyin minäkin. Hans Cristian Anderssenin tarina vei mennessään ja tietyllä tavalla unohti olevansa juuri baletissa. Olin vain tarinan kuulija.
Ja samoin koulutettavatkin toivottavasti hetkeksi unohtivat olevansa koulutuksessa. Pikemminkin osallisena keskustelussa, missä pohdittiin heidän työhönsä liittyviä pähkinöitä. Tällaisen palautteen nimittäin saamme poikkeuksetta koulutusten jälkeen tehtävistä palautekyselyistä.
Kun koulutus on ohi, on tunnelma varsin toisenlainen kuin pari päivää aiemmin. Tällä kertaa koulutettavat pyysivät toisensa yhteystietolistaa, jotta voivat pitää yhteyttä keskenään.
Myös kansallisbaletista poistui tyytyväisen näköistä porukkaa.
Lue tästä yhteenveto lokakuun 2016, huhtikuun 2016 ja lokakuun 2015 koulutuspalautteista.
