Joululounas
Olen muuten sitä mieltä, että perinteille on oltava sijansa.

Suvivirsillä ja torijuhlilla Suomen voittaessa jääkiekon maailmanmestaruuden. Erääseen tällaiseen perinteeseen pääsin kiinni 20 vuotta sitten, kun vasta taloon tulleena nuorena myynti-insinöörinä istahdin hotelli Hesperian Mustaan kabinettiin muiden Konwell:laisten seuraksi. Aloitettiin firmassa alusta asti perinteenä ollut joululounas…
Ja olihan siinä kystä kyllä. Istuttiin tunti ja istuttiin kaksi. Kiirettä ei tuntunut kellään olevan. Ja sopivasti otettuna pieni snapsi Heinäsen Tomban mukaan auttoi ruokaa laskeutumaan ja tekemään tilaa uudelle.
Istuttiin kolmas ja neljäs tunti. Juttu kulki varsin rennosti ja oli itseasiassa oli varsin kiva kuulla hitusen epävirallisesti firman historiaa ja oppia tuntemaan uusia työkavereitaan.
Meni viides tunti ja tuli kuudes, kun joku vihdoin tuumi että eiköhän tämä ole tässä.

No eihän se todellakaan ollut siinä. Alakerran kuppilassa hitusen istuskelua, kunnes illan päätteeksi La Vistaan syömään. Välipasta mukaan lukien – totta kai.

Kotiin sitten joskus selviydyttyäni, totesin silloiselle tyttöystävälle, nykyiselle vaimolleni, että nyt tiedän mikä tarkoitetaan, kun puhutaan pitkästä lounaasta.

Taas perjantaina ”hiljennyimme” perinteiselle joululounaalle, olikohan se firman historiassa 32. ?

  • blogiputkisto
  • Konwell
  • Lauhdekettu
  • joulu
  • joululounas
Bloggaajan muut kirjoitukset