Niinpä. Näiden turvalaitteiden kanssa toimiminen on sikäli haastavampaa kuin esimerkiksi venttiilien, että ne joko toimivat tai sitten ei. Periaatteessa venttiili voi olla väärin mitoitettu – vaikkapa ahdistaen virtausta – mutta se kuitenkin toimii. Ei ehkä optimaalisesti, mutta kuitenkin.
Liekinestintä ei vastaavasti voida valita kriteereillä ”sammuttaa liekin lähes kokonaan” tai ”heikentää merkittävästi liekin etenemistä.” Sillä mikäli liekki pääsee ”elävänä” liekinestimen läpi, se voimistuu välittömästi uudelleen, kun se saa lisäbuusia mukava virtaavasta kaasusta.
Kuvassa muuten Protegon ”museossa” oleva yksi versio liekkiloukusta. Kivikasa, jonka uskottiin sammuttavan liekki.
Suomessahan tuollaista tavataan kiukaaksi sanoa.
Taannoin pitämässäni webinaarissa käsittelin aika perusteellisesti liekinestimen toiminnan. Se on myös jälkikäteen katseltavissa.
Lyhyesti kertauksena kuitenkin: liekinestin on eräänlainen käänteinen lämmönvaihdin. Se imee lämpöä itseensä ja palokolmiota muistellen lämpö on hapen ja polttoaineen lisäksi kolmas palamisen mahdollistaja. Mikäli lämpö saadaan polttoaineen itsesyttymislämpötilan alle, liekillä ei ole elinvoimaa ja se sammuu. Siksi liekinestin tulee aina mitoittaa – riippuen virtaavasta kaasuseoksesta (sen räjähdysluokasta), liekin tyypistä (deflagraatio tai detonaatio) sekä paineesta ja lämpötilasta – niin, että voidaan olla 100% varmoja, että liekkiaalto siihen pysähtyy.
Muussa tapauksessa olisi sama, jos valvomon seinällä olisi jäniksenkäpälä tuomassa onnea, ettei järjestelmään koskaan ylipäätään mitään liekkiä synny, sillä ilman liekkiähän liekkiloukku on turha painehäviötä ja puhdistusta aiheuttava väline.
Mutta vakavasti puhuen tämä on aina asiakkaan kanssa esiin tuleva asia.
”Meillä on tuo kaasu sen verran likaista, että mielellään kovin tiukkaa sihtiä ei linjaan haluttaisi…”
No pistetään siis yksi jäniksenkäpälä, mutta sovitaan että pidetään myös sormet ristissä.
