Päätin pureutua tämänkertaisessa blogikirjoituksessani EN 10204:n mukaisiin materiaalitodistuksiin. Selvennän mitä eroa on 2.1, 2.2, 3.1 ja 3.2 -todistuksilla. Materiaalitodistuksen tarkoituksena on taata materiaalin jäljitettävyys eli todistuksen kuuluu olla alkuperäisen materiaalivalmistajan tekemä. Esimerkiksi venttiilin rungon valuaihion materiaalitodistuksen tulee olla valimon tekemä.

2.1 ja 2.2 -todistukset ovat yleistodistuksia

Käsitellään todistuksia kevyimmästä raskaimpaan eli aloitetaan 2.1-todistuksesta. Kyseisellä todistuksella valmistaja todistaa, että materiaali vastaa asiakkaan spesifikaation tai tilauksen vaatimuksia. Todistuksessa ei esitetä mittaustuloksia ja todistuksen saa tehdä tuotannon henkilö. Käytännössä 2.1-materiaalitodistus on siis pelkkä allekirjoitettu asiakirja, jossa sanotaan materiaalin olevan tilattua laatua.
2.2-todistuksessa on 2.1:n vaatimusten lisäksi jonkin samanlaisen tuotteen mittaustulokset. Kyseessä on siis siinä mielessä yleistodistus, että mittaustulokset otetaan mistä tahansa samanlaisesta tuotteesta ja yleistetään kaikkiin tuotteisiin. Otetaan esimerkiksi venttiilin kara, joka valmistetaan 25 mm tankoaihiosta. Tankoaihio tehdään sahaamalla pätkä pitkästä tangosta, joka tulee terästehtaasta. Esimerkkimme tehdas tekee 25 mm tankoa joka päivä kolmessa vuorossa. Terästehtaalla tehdään 25 mm tangoille yksi 2.2-todistus kerran vuodessa, joka monistetaan ja lähetetään kaikkien myytyjen tankoaihioiden mukaan kaikille asiakkaille. Venttiilitehtaalla sama todistus monistetaan kaikille venttiilikaroille. 2.2-todistuksen saa tehdä tuotannon henkilö, ja se on siis laajasti yleistettävissä oleva asiakirja.

3.1-todistus kertoo tuotteen laadusta

Seuraavana on 3.1-todistus, joka onkin jo eri maata. Siinä on nimenomaisen tuotantoerän kappaleen testitulokset ja todistuksen tekee tuotannosta riippumaton laatuinsinööri. Jatketaan samalla esimerkillä venttiilin karasta. Terästehtaassa tuotanto on järjestetty niin, että yksi työvuoro valmistaa aina yhden tuotantoerän. Jokaisen työvuoron päätteeksi laatuinsinöörille sahataan pieni pätkä tangosta. Laatuinsinööri valmistaa tästä pätkästä näytteet, joille tehdään vaaditut testit. Näiden testitulosten perusteella laatuinsinööri laatii tuotantoerälle 3.1-todistuksen. Venttiilitehtaalle tulee tuotantoerän mukana 3.1-todistus, jonka venttiilitehdas monistaa kaikille tästä tuotantoerästä tehdyille venttiilikaroille. Kuitenkin uuden tankoerän saapuessa venttiilitehtaalle, he saavat myös uuden 3.1-todistuksen. 2.2-todistuksen osaltahan he olisivat voineet monistaa edellistä, joka on voimassa kaikille terästehtaasta tulleille samaa materiaalia oleville 25 mm tangoille.

3.2 on kriittisten komponenttien erikoistodistus

Viimeisenä ja vaativimpana on 3.2-todistus, jota ei yleensä vaadita kuin kaikkein kriittisimmissä painetta kantavissa komponenteissa. 3.2-todistukseen pätee samat vaatimukset kuin EN 10204 3.1 -todistukseenkin, mutta lisäksi mukana on oltava tehtaan ulkopuolisen tarkastuslaitoksen tarkastaja varmistamassa, että todistuksen testit tehdään oikein ja oikeasta kappaleesta.